maanantai 28. tammikuuta 2013

Pakko vähän vikistä!

Tänään on taas sellanen fiilis, ettei pysty olemaan miettimättä et milloin se kehittyminen pääsee vauhtiin?

Teukan ostin jotta pääsisin kunnolla kehittymään ratsastajana, se kun ei ole mikään helppo hevonen. Lokakuussa 2011 se minulle tuli ja vieläkin ollaan pisteessä nolla. Ensimmäiset puoli vuotta oli todella hankalaa kun Teukka vasta heräili horroksestaan ja minä opettelin ratsastamaan. Kesään mennessä saatiinkin jo ihan hyvää kehitystä näkyviin, hevonen sentään liikkui jo omalla moottorilla vaikka muuten olikin jatkuvasti ratsastettava. Ja mitäs muutakaan kuin seuraava ongelma vastaan nimeltään pitkä saikku.... Selkä reistasi pahemman kerran ja satulaan ei ollut asiaa puoleen vuoteen.

Nyt kun vihdoin sain terveen paperit ja kiipesin sen puolen vuoden kuumottavan odotuksen jälkeen uljaan valkean selkään niin voi sitä ketutuksen määrää!! Joo eteenpäin liikkui kyllä niin kauan kunnes pyytää rehellistä ohjastuntumaa... Tuntumalla alkaa jumalaton venkslaaminen ja ei oo puhettakaan että puolen vuoden ratsastustauon jälkeen olisi mitään kroppaa tehdä töitä siellä selässä, kun kevyttä ravia pystyy hallitusti menemään sen 2 kierrosta ja sen jälkeen alkaa pakka leviämään. Teki mieli vaan hypätä alas selästä ja alkaa hyppimään tasajalkaa kentällä samalla suoraa huutoa kiljuen :D Pitäiskö tässä nyt sitten löytää kärsivällisyyttä aloittaa taas alusta? Ja mistähän ihmeestä tällänen kaikki-mulle-nyt-HETI ihminen sellaista kärsivällisyyttä mahtais kaivella, sieltä ja syvältä kenties?!



No... vastaus tähän kysymykseen onneksi selvisi varsin nopeasti. Talliin päästessä kun sen tohottavan höpöturvan kanssa yksinään puhua pälpättää minkä kerkeää niin sielukin hymyilee. On tämä vaan kummallinen harrastus... Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, ja silti sitä vaan hymyilyttää ja ilostuttaa niin paljon että se näkyy kilometrin päähän. Tokihan minäkin, niinkuin varmasti jokainen muukin hevosenomistaja, säännöllisin väliajoin väläyttää känkkäränkkäpäivää viettävälle kullannupulleen sen KarjaPortin rekkakuljetus vaihtoehdon, mutta tokkopa sitä nyt ikinä toteuttaisi. Jotenkin sitä vaan saa niin paljon, että on valmis uhraamaan kaiken vapaa-ajan, kaikki rahansa ja järjen rippeensä niille mammanmussukoille!

Joten eiköhän tässä nyt vain suosiolla lähdetä taas keventelemään kohti parempaa yhteistyötä ja lihaskuntoa, saa nähdä saavutetaanko ne kesän kisahaaveet vai ei. Siihen kuitenkin hymyssä suin ja hauskaa pitämällä pyritään. Ja jos liikaa keljuttaa, niin aina voi ottaa armaan mummotamman kaveriksi ja painella metsään kuuntelemaan innostuneen hevosen pärskintää ja kavioiden kopsetta, siinä se sielu lepää.

Niin ja tosiaan, se joka pystyy pitämään tämän lajin vain harrastuksena on outo. Minulle tämä on mitä parhain ja antoisin elämäntapa. Aurinkoista ja inspiroivaa kevättä myös teille muille!


tiistai 22. tammikuuta 2013

Talvikuvia Teukasta

Laitankin nyt pelkästään kuvia. Kuvat on ottanut 21.1.2013 Taija Liiri, Kaitjärven tallilla. Kuvia ei saa kopioida.

Tässä onnistuneita kuvia:









Ja jotta totuus ei unohtuisi.... Niin tässä näitä tavanomaisia kuvia meistä!!! :D :




HYMYÄ HUULEEN :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Hevosten huoltoa & tavoitteeni Teukan kanssa

Tänään tallilla vieraili taas mitä mainion "huoltohenkilömme" Mari hoitamassa hevosten fysiikkaa. Positiivinen yllätys oli se, ettei Teukalla ollut jumin jumia saatika yhtään mitään sanomista missään. Edellisellä käynnillä Teukka oli juuri palautunut reilu viikon visiitin jälkeen ylläpitokodista minulle, ja oli niin juntturassa että hyvä kun antoi Marin hoitaa. Mitä lie ylläpitokodissa tehneet, sen verran ihmeellisiä stooreja sain heiltä kuulla että totuudesta ei ole harmainta aavistusta.... Nyt kuitenkin Teukka oli paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja voin hyvillä mielin alkaa sen kanssa treenailemaan! :)

Teukka kranio-sakraaliterapia käsittelyssä :)


Ensimmäisen tavoitteen Tanelin kanssa asetan kesäkuun lopulla olevaan 3 päivän teholeiriin tallillamme. Yritän päästä omista hyppypeloista irti ennen leiriä, jotta jotain maahankaivettuja ristikkoja voisi pomppia rataestetunneilla. Lisäksi leirin päätöskisoihin pitää tehdä Kür-ohjelma, siihen aion panostaa todenteolla niin saa itselleen mielenkiintoisen haasteen :) Teukka on viikko viikolta parempi, on ollut ihanaa nähdä siinä jatkuvaa kehitystä tämän vähäisen yhteisen taipaleemme aikana. Moottori ja virkeä mieli ottavat kaiken aikaa lisää tuulta alleen, vielä kun saa oman ratsastuksen hiottua siihen kondikseen että siitä Kür-ohjelmasta tulee edes melkein katsomisen arvoinen...No, ensimmäinen askel kohti hiottua yhteistyötä otetaan ensi viikolla Outin valmennuksessa, varovaisesti aloittaen :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Oodi Jennille ja Harrille!

Ajattelin potkaista tätä blogia käyntiin pienellä taustaselvityksellä....

Multa on kysytty niin monta kertaa etten jaksa enää edes muistaa kuinka monta, että "Mitä ihmeellistä siinä Kaitjärven tallissa on? Miksi sie ajat niin kauas? Ei se nyt niin ihmeellinen paikka voi olla!" Heh... vastaus on aina ollut että KYLLÄPÄS VOI lällälläää ja tietäsit vaa ;) No ei vaan, tässä tulee nyt minun historiaa Jennin ja Harrin tiluksilla.

Vuonna kivi ja keppi etsin ylläpitohevosta. Samalla katselin ht.netin markkinoilta tallipaikkoja ja kyselin useammasta paikasta. Ratkaisevana tekijänä opiskelijana oli toki raha, mutta myös puitteet. Kouvolan seudulla kävin useampaa paikkaa katsomassa mutta jotenkin samat vanhat, selän takana juoruilevat sisäpiirit ei enää jaksanut kiinnostaa. Bongasinpa Jennin ilmoituksen tallipaikasta ja lähdin ikivanhan ralli-Ooppelini kanssa ajelemaan kohti Luumäen ja Kouvolan rajaa :) Matkalla muistan miettineeni että perkele kun on pitkä matka... Perille päästyäni tapasinkin sitten poikkeuksellisen mukavan isäntäväen, joka kannusti paikalla olleita tallilaisia kehumaan paikkaa maasta taivaisiin :D Vaikka pitkä matka hiukan mietitytti, niin päätin silti lähteä kokeilemaan. Niinpä saavuimme paikalle lv-ori Kassun kanssa, vuosi oli mikä lie :)

Mie ja Kassu vielä keskeneräisessä "Uudessa tallissa". Kuva Fanni H.

Kassun kanssa hääräilin muutaman kuukauden, ja rakastuin siihen täysin. Yritin saada sitä ostettua itselleni, mutta omistaja ei ollut halukas myymään. Tästä sain sitten ensimmäisen kerran idean ostaa oman hevosen. Irtisanoin ylläpitosopimuksen ja viimeisen kuukauden ajaksi tuli Kaitjärvelle minulle koeajalle pv-tamma Grändi. Grändi ei tuntunut ihan minun hevoselta, ja lähti kuukauden jälkeen takaisin kotiinsa. Onnistuin minun ja Kassun yhteiselon viimemetreillä tippumaan siltä omaa tyhmyyttäni, ja siitä seurasi pidempi saikku. Tämän jälkeen olinkin erittäin ohikiitävän hetken hevoseton, kunnes kuvioihin astui Kohtalo eli armas teräsmummo Lippe. Lipen ja minun tarinasta voipi lukea lisää "Linda Lion" välilehdeltä. Lippe vietteli toisen omistajan luona kesää Artjärvellä minun ratsastuskieltoni vuoksi. Syksyllä aloin olemaan jo ratsastelukunnossa pikkuhiljaa, joten Lippe muutti Kouvolaan ja siellä viihdyttiin n. puoli vuotta. Lipen siirryttyä kokonaan minun omistukseeni kutsui Kaitjärvi taas keväällä 2011. Niinpä lähdettiin mummelin kanssa kohti Luumäkeä, ja matkaan tarttui myöskin Kaitjärvelle paluumuuttajat Petra & poninsa Frodo!

Lippe ensimmäistä kertaa Kaitjärvellä
Elely maistui mukavalta, kunnes tämä tuuliviiri huomasi myynti-ilmoituksen jo aiemmin kuolaamastani pv-ruunasta keväällä 2011, ja näin saapui Kaitjärvelle koeajalle säpäkkä Lego! Valitettavasti jouduin toteamaan Legon olevan liian säpäkkä ja projekti omiin tarkoituksiini ja näin joutui tämäkin hevonen palaamaan kotiinsa. Kesällä keskityin taas hetkeksi paijailemaan ja humputtelemaan teräsmummon kanssa, kunnes havahduin että jos oikeasti aion kehittyä on se nuorempi, isompi ja osaavampi hevonen vain hankittava. Ja niin astui kuvioihin armas Teukka Tanelimme! Teukka tuli minulle lokakuussa 2011. Lippe muutti pariksi viikoksi Korialle kaverini hevosen seuraksi, ja sieltä lähti ylläpitokotiin Miehikkälään. Jotta mikään ei olisi liian helppoa, ei Lippe sopeutunut ylläpitokotiin ja se muutti takaisin parin kuukauden jälkeen Kaitjärvelle. Teukan kanssa edettiin etanan askelin hermoja kiristellen. Lipelle onneksi löytyi kivat puoliylläpitäjä sekä vuokraaja.

Ensimmäisiä ratsastuskertoja Teukan kanssa Kaitjärvellä

Talvi meni kutakuinkin rauhallisin merkein, kunnes oli muutto edessä Haminaan. Muutettiin tammikuussa 2012, ja pari kuukautta ajelin tallille 50km/siivu matkaa hokien "ei jumalauta....". Koska tyhmä ei aikaisemmista harhareissuistaan ollut VIELÄKÄÄN oppinut, että ihan turha etsiä parempaa tallipaikkaa, niin muutin Teukan toukokuussa Haminaan. Talli ja ihmiset olivat oikein mukavia, mutta tuntitoiminta (vaikkakin pieni sellainen) ja niiden vanhojen ystävien kaipuu kaihersi. Lippe asusteli yhä edelleen tiiviisti Kaitjärvellä ja kävin kerran viikkoon-pariin sitä paijaamassa ja kahvihuoneessa paasaamassa. Tarjoutui sitten Haminassa mahdollisuus päästä maneesitallille Teukan kanssa, johon toki tartuin. Lipen puoliylläpitäjän loukkaantuessa yhdessä mummelin kanssa totesin että nyt ei riitä aika kahteen suuntaan. Siispä minä kuvittelin olevan hyväkin idea muuttaa myös Lippe samaiselle tallille Haminaan. No, Lippe kerkesi olla ehkä 2 kuukautta Haminassa, kun arjen sattumusten seurauksena Kaitjärvi-kaipuu kävi liian suureksi...

Joten mitäs muutakaan minä tein, kun soitin JENNIII HARRIII APUAAAA hakekaa meidät kotiiiiiin!!! :D Ja Jenni ja Harri sen miljoonannen kerran kiltisti tulivat meitä noutamaan.... Nyt siis ollaan ja PYSYTÄÄN Kaitjärvellä. Missään tallilla ei ole tullut vastaan kaikkea yhdessä paketissa. Meillä on mitä parhain talliporukka. Hevosilla on loistavat ja mahdollisimman luonnonmukaiset oltavat sekä T I L A A ympärillään. Treenaamiseen ja humputteluun aivan loistavat puitteet ja olosuhteet. Joten tietäkää te kaikki ihanat Kaitjärveläiset, olette parhaita maailmassa <3 Ja Jenni ja Harri, meidän äiti ja isä kiittää teitä pelastusoperaatiosta, meinasi niiltäkin lähteä järki mun Hamina-kertomuksia kuunnellessa :D Tämä kirjoitus omistettu täysin teille ja kiitän, kiitän, KIITÄN kaikesta jo saamastani sekä vielä kaikesta tulevasta, sekä itseni että onnellisten hevosteni puolesta. Mie en voi tarpeeksi ylistää teitä ja teidän tiluksianne. Mun harrastuksesta tuli elämäntapa, ja teistä tallinpitäjien sijasta tärkeitä ja rakkaita ystäviä. Vielä hetken ajelen Hamina-Kaitjärvi väliä kunnes löydetään sopiva koti riittävän läheltä tallia. Aamen. Täräytetään tähän perään kuvia jotka on teillä otettu!

Uusi talli tekeillä vielä v. 2010

Kesän 2012 heinähommia

Takatarhojen aurinkokylpijä :)

LISÄÄ KUVIA TULEE MYÖHEMMIN, systeemi jäätyi kriittisellä hetkellä.... ;)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Still Alive

Noniin, vanhat blogikirjotukset poistoon ja uutta kehiin! Ne pari vaivaista kirjoitusta jotka aiemmin sain aikaiseksi rustata olivat siltä ajalta kun vielä Haminassa hummailtiin.

Onneksi tulin järkiini ja palattiin karvaturpien kanssa meidän kotiin, eli Kaitjärven tallille Kouvolan ja Luumäen rajoille ( www.kaitjarventalli.fi ). Paras päätös pitkään aikaan!!!! Päästiin takaisin hienojen puitteiden äärelle ja mikä parasta, minulle rakkaiden tallikavereiden keskuuteen :)

Tämän blogin on tarkoitus tulevaisuudessa olla epäsäännöllisen säännöllisesti minun turhanpäiväisten juttujen purkupaikka. Se lukekoon ketä kiinnostaa... ;)

No, jos nyt jotain asiaakin.Tässä puolen vuoden sisään on edessä paljon muutoksia elämässä. Muutto lähemmäksi tallia, toiveissa kun olisi saada max. n. 30km tallimatka. Toiveissa olisi mielenkiintoinen työ. Kouluihin aion myös hakea, ja toivottavasti pääsen opiskelemaan. Mutta kaikkein eniten odotan lyhenevää tallimatkaa ja sitä, että vihdoinkin saan muuttaa MAALLE! Nähdä peltoa ikkunoista!!! Jos vain sopiva talo löytyy.... No, koska kärsivällisyys on tunnetusti meikäläisen vahvin ominaisuus.... NOT.... tästä tulee pitkä ja piinaava kevät. Heitetäänpäs tähän vielä joku kuva perään. PEACE OUT!

Tallin pikkujoulujen maastolenkiltä, kuvan otti Taija L.